KOKONAINEN

Miten ottaisit huomioon tämän koko naisen, joka niin kovasti haluaisi olla kokonainen.
Kun tämä koko nainen läpivalaistaan, huomaat, ettei hän niin kokonainen olekaan.
On rikki mennyt omista ja toisten teoista, sanoista satuttavista,  kylmistä katseista, itsensä arvostelusta.

Ei täällä onneksi kokonaiseksi voi tullakaan, vasta sitten, kun arkun kansi kiinni naulataan.

Siis otatko vastaan Isä tämän,
pienen ja hauraan, omissa voimissa melkein mitättömän?
Voisinko jo tässä ajassa kokonaisempi olla? Voisinko suostua armoosi suosiolla?
Entä otatko vastaan toiveita, saanko oman polun? Tunnetko varmasti minun joka solun?

Jos tunnet, niin tiedät: minua tuulet vievät. Tahdon olla vapaa, tähän tapaan: tuulessa lentää, tuntea eläväni elämää.

 Voimmeko yhdessä matkaa jatkaa, jos en paikoillani pysy, enkä aina neuvoasi kysy?
Ai niin, uskohan on minussa. Olet siis läsnä joka vaiheessa.

Jos niin sallin.

                                                                                                                                                                                                    27.4.2019 Henna Nieminen