Kristittynä muusikkona joudun aika ajoin tarkastelemaan musiikkeja valitessani tilaisuuksiin tai soittokeikkapyyntöihin suostuessani asioita oman vakaumukseni kautta. (Ja ylipäätään kristittynä ihmisenä tapaani elää ja esim. kohdata ihmisiä.) Etenkin jouluisin usein perustelen kantaani yhteistyökumppaneille.

Perusteluiden antaminenhan on mielestäni oikein mahtava juttu, Pääsee kuulemaan muiden mielipiteitä, tarkentamaan ehkä omaansa tai saamaan siihen uusia näkökulmia. Itselleni olen tehnyt selkeän rajaamisen - jos menen evankelista-laulajana (usein näissä tilanteissa ilmaiseksi) haluan kirkastaa evankeliumia eli Jeesusta ja hänen sovitustyötään.

Näissäkään tilanteissa en ole mitenkään pois sulkenut lauluja esim. rakkaudesta, ihmissuhteista, elämän iloista ja suruista, tunteista, maailmasta jossa elämme - mikäli ne eivät mielestäni loukkaa tai pilkkaa Jumalaa, eivätkä ole ristiriidassa omaan Raamatun ymmärtämiseeni. Monissa tilanteissa olemme tulleetkin yhteistyökumppaneiden kanssa tulokseen, että heidän voi olla parempi pyytää sitten jotakuta toista, onneksi usein yhteisymmärryksessä ja kunnioittaen toisiamme.

Joulu on ajankohdista haastavin - monissa lauluissa Jeesus on unohdettu kokonaan. Olen minä laulanut tontuista ja joulupukeista - ne ovat minulle satua ja usein ihan hauskoja kipaleitakin. Mutta niissä tilanteissa, kun minut on pyydetty palvelemaan Jumalaa, esim. hartaus tai hengellisten laulujen-ilta, en vaan mitenkään koe sopivaksi yhdistää tonttuja keskelle rukousta.