Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Merkityksettömyyden autuus

Lisätty 29.11.2023

Saan kokea merkityksettömyyden autuutta,
kun ihastelen uskon elämän todellisuutta.
Jumalan hommat menee eteenpäin,
vaikka hetkeksi niistä sivuun jäin.
Sain osakseni roolin katsojan
ja nyt paremmin elämää hahmotan.
Saan teoissani olla merkityksetön,
kun itse olen kykenemätön.
Ei ole enää ulkoisia vaatimuksia,
ei paineita, vain halauksia.

Minäkö niin korkealle riman laitoin,
miksi kieltäydyin työstä niin harvoin?
Asetin tekemiselle liian kovan arvon
ja nyt saan oppia armosta paljon.
Kun Jumalan rakkaus minulle päivittäin virtaa,
kun Jeesus on maksanut elämästäni kovaa hintaa.

Merkityksellistä kuitenkin on, miten itseäni nyt katson.
Olen hyvin merkityksellinen, Jumalan lapsi, taivaan perillinen.
Olen yksilö ainutlaatuinen, ei kukaan ole samanlainen.
Olen siis kuitenkin korvaamaton ja silti korvattavissa.
Olen persoonana vaikeasti matkittavissa.
Ei tähän muottiin mahdu kukaan muu,
mutta minun ollessani estynyt samat hommat valmistuu.
Joku toinen saa tilaa, kun minä pysty en
ja saamme siitä kiittää riemuiten.
Hieman erilainen voi olla lopputulos,
mutta juuri suunnittelijan tarkoitus voi olla tämä muutos.
Ja jos asiat minun kykynemättömyyteen kaatuu,
niin silloinkin apuun Herra saapuu.

On hän Sanassaan luvannut,
kauniisti kuvannut:
Kun minä ihminen haparoin,
Jumala toimii päinvastoin.
Hänen kirkkautensa loistaa heikkouden keskellä,
etten voi Hänen kunniaansa estellä.
En voi turvautua omaan hyvyyteen,
sillä joudun nojata Jumalan Pyhyyteen.

Merkityksettömyyden autuus on kipeä ja upea olotila.
Saan elää ilman ihmisten kontrollia.

Rukoilen että tämän muistaisin jatkossakin
ja Jumala saisi aina paikan kapellimestarin.
Soittaisin mukana sinfonia orkesterissa,
joka enkelten ylistystä säestää taivaassa.

Lue kokonaan »

Kokonainen

Lisätty 01.07.2019

KOKONAINEN

Miten ottaisit huomioon tämän koko naisen, joka niin kovasti haluaisi olla kokonainen.
Kun tämä koko nainen läpivalaistaan, huomaat, ettei hän niin kokonainen olekaan.
On rikki mennyt omista ja toisten teoista, sanoista satuttavista,  kylmistä katseista, itsensä arvostelusta.

Ei täällä onneksi kokonaiseksi voi tullakaan, vasta sitten, kun arkun kansi kiinni naulataan.

Siis otatko vastaan Isä tämän,
pienen ja hauraan, omissa voimissa melkein mitättömän?
Voisinko jo tässä ajassa kokonaisempi olla? Voisinko suostua armoosi suosiolla?
Entä otatko vastaan toiveita, saanko oman polun? Tunnetko varmasti minun joka solun?

Jos tunnet, niin tiedät: minua tuulet vievät. Tahdon olla vapaa, tähän tapaan: tuulessa lentää, tuntea eläväni elämää.

 Voimmeko yhdessä matkaa jatkaa, jos en paikoillani pysy, enkä aina neuvoasi kysy?
Ai niin, uskohan on minussa. Olet siis läsnä joka vaiheessa.

Jos niin sallin.

                                                                                                                                                                                                    27.4.2019 Henna Nieminen

Lue kokonaan »

Seuraa Hennaa Somessa

Kuuntele Youtubessa